Tulkintoja elämästä (Näyttely: Ivars, Keitilä, Maasalo & Ziegler)

Hanne Ivars, Antti Keitilä, Mikko Maasalo ja Denise Ziegler: Victoria Sicht taidekeskus Mältinrannassa (Kuninkaankatu 2, Tampere) 2.8.2011 saakka.

Denise_ZieglerTietenkin Mältinrantaan mennessäni mietin, kuka on Victoria Sicht. Sitten selvisi, ettei nimi olekaan taiteilijan vaan näyttelyn.

Olin nähnyt jossain mainoksessa etukäteen kuvan Denise Zieglerin Päivittäin-teoksesta, jossa miltei joka päivämäärälle löytyneitä leipäpussinsulkijoita on asetettu peräkkäin kalenterin muotoon. Yllätyin siitä, että maalaus on jättimäinen; olin päätellyt kuvasta, että kyse on installaatiosta, jossa on oikeita leipäpussinsulkijoita. Olin jopa vähän pettynyt, ettei ollut. Olisi ollut kiva nähdä aidot sulkijat, vaikkakin ihan selvästi taiteilija on käyttänyt aitoja malleja, sen verran tutunnäköisiä kummallisia kirjaimia ja tahroja pussinsulkijoissa on. Ja maalaus on hieno, toistuva kuin arjen rutiinit ja elämämme, ikuisesti samanlaisena toistuvat aamut ja illat (tylsyys, kunnes jokin menee pieleen ja alamme toivoa, että aamut ja illat toistuisivat samanlaisiana kuin ennenkin).

Lisäksi esillä on mm. Mikko Maasalon kineettisiä maalauksia (onko se oikea sana? tarkoitan ruutuja ja raitoja, jotka alkavat vilistä katsojan silmissä) ja Hanne Ivarsin videoteos, josta en tajunnut mitään (mutta huomaan syyn, kun vilkaisen Mältinrannan sivuja: videoteos ei tainnut olla päällä lainkaan, kun yritin löytää siitä jotain katseltavaa).

Antti_KeitilaAntti Keitilä on maalannut Mältinrannan näyttelytilan seiniä ja ripustanut maalaukset peittämään maalaamaansa kohtaa. Idea on jotenkin puujalkavitsimäinen, saa hymähtämään hyväksyvästi. Jäin pohtimaan, miten maalaukset toimivat jossain muualla. Jos ostaisi kotiinsa palan Mältinrannan seinää maalattuna? Mitä sen kanssa voisi kokea? (Tämä kutkuttaa mieltäni valtavasti.)

Ja on myös totta, että tällainen maalaus tekee näkyväksi. En minä olisi muistanut, että siellä seinässä on tuollaisia neliönmuotoisia sinisiä laattoja!

Keitilän valokuvat Pyörivien mainospilarien sarjasta saivat minut jotenkin väsyneeksi. Olen vähän kyllästynyt katsomaan valokuvia, joissa jokin vilahtaa ohi vauhdissa. Epäselviä kuvia, joista pitää yrittää kaivaa jotain esiin. Mutta vika on tietysti tavassani katsoa – eihän niistä pitäisi mitään kaivaa vaan pitäisi kokea ne vilahduksena niin kuin kaupungissa kävellessä hetket ja ihmiset vilahtavat ohi eikä niitä tarvitse edes noteerata. Ne vaikuttavat silti tunnelmaan, muistoihin, tulkintoihin elämästä.

Mainokset

2 responses to this post.

  1. toivottavasti minä en kyllästy t.ak

    Vastaus

  2. En minäkään, yleensä.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: