Iltapäivä Faunilla ja ilman (Näyttely: Tampereen taiteilijaseura)

Valon kerääjät. Tampereen taiteilijaseuran kesänäyttely taidekeskus Mältinrannassa 12.7.2011 saakka.

SannaKauppinen_UrsaMinorJätin tämänkin näyttelyn ihan viime tippaan, mutta sanonpa jotain kumminkin (kesällä olen vielä holtittomampi kuin muina vuodenaikoina ja gallerioiden 3 viikon näyttelyajat eivät tunnu millään riittävän siihen, että kävisin missään. kaikki on aina juuri päättynyt tai päättymässä, kun tajuan. pitäisi olla jokin tekstiviestipalvelu, joka tykittäisi minunkaltaisiani näyttelyviesteillä: ”vielä ehtii!”).

Ihan ensimmäiseksi sanon, että tuolta Tampereen taiteilijaseuran sivuilta löytyy tosi paljon kuvia näyttelystä. Minun tietokoneeni meni nimittäin heti umpijumiin kun yritin avata sivun; se kertoo, että kuvia on enemmän kuin iäkäs koneeni jaksaa avata. Mutta jos ja kun teillä kaikilla on uudemmat koneet, menkää katselemaan!

Valon kerääjät on sikäli hyvin koottu näyttely, että siihen ei ole yritetty mahduttaa kaikkea mahdollista. Heti alkuun katsoja säpsäytetään irti arkijärjestään Sanna Kauppisen eläimenkallomaalauksella (siinä on jotain salatietoa, eikö? ihan kuin kallo olisi kääriytynyt munkinkaapuun!) ja Erno Peltosen lähikuvilla miehistä.

Erityisesti minun kiinnostukseni vangitsi kuitenkin Zsuzsa Demeterin Faunin iltapäivä -sarja (ensinnäkin, koska työt ovat vangitsevia, toiseksi, koska pidän fauneista, jos niin voi sanoa). Demeterin fauni on kuin pronssiveistos, mutta elävä. Täynnä faunin omatunnotonta myötämielisyyttä. (Faunin iltapävää Rudolf Nurejevin tulkitsemana voi katsella vaikka youtubesta, täältä.)ZsuzsaDemeter_FauninIltapaiva

Petri Niemelän maalaukset vauhdissa ohitetuista paikoista ja autoista ja Heli Innalan kiiltokuvahedelmät viehättivät minua selkeydellään ja aiheensa näennäisellä yksinkertaisuudella. Koko näyttely oli niin esittävä ja selkeä, että poistuin Mältinrannasta tyynenä ja hymyillen (tällaiset väitteet ovat niin tilannesidonnaisia, että ei koskaan saisi sanoa poistuneensa näyttelystä tyynenä. Totuus on, että tulinkin näyttelyyn tyynenä, koska saavuin sinne luettuani juuri Ikkyuun Riehaantunut pilvi ja Luurankouni -runoteoksen yhdeltä istumalta, eikä kirja voi valaa lukijaansa muuta kuin tyyneyttä. Ja silloin tällöin nauruntyrskähdyksiä. Ja jonkinlaisen maailmasta irtautuneen asenteen. Hyvän mielen.)

(Nyt alkaa tuntua siltä, etten voi sanoa tästä näyttelystä mitään sanomatta samalla jotain myös Ikkyuusta ja siihen ansaan minä en kuulkaa mene, että yrittäisin sanoa jotain Ikkyuusta!)

Advertisements

One response to this post.

  1. […] niin, etten saa silmiäni irti. En oikein edes muista, missä törmäsin siihen (ah, tietenkin Tampereen taiteilijaseuran kesänäyttelyssä 2011!) Vuonna 2011 teos oli toinen, faunin asento eri, mutta tunnelma sama. Minä niin pidän […]

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: