Ei mikään huvipuisto (Näyttely: Sara Hildénin taidemuseon kokoelmat)

Sara Hildénin taidemuseo (Särkänniemi, Tampere), näyttely museon kokoelmista 4.9.2011 saakka.

sarahildenViikko sitten kävin melko absurdin keskustelun Särkänniemen lipputiskillä. Näytin Arvostelijain liiton korttia ja sanoin, että olen tällä yleensä päässyt maksutta museoihin. Lipunmyyjä sanoi, että tällä kertaa se ei ole mahdollista; Särkänniemen huvipuistoalueelle on maksettava 1o euron pääsymaksu, vaikka menisi vain museoon. Mikäs siinä, ei se niin kamalaa ole joutua maksamaan taiteesta. Mutta juttu jatkui. Myyjä sanoi: ”Voin antaa sinulle kuitenkin ilmaisen rannekkeen huvipuistoon!” Johon minä: ”En minä tarvitse mitään ranneketta! En halua huvipuistoon! Haluan museoon!”

Jep, sellainen minä olen, aina hauskanpidossa!

Sara Hildénissä oli todella, todella hiljaista. Museovahtien silmät seurasivat minua (koska muutakaan seurattavaa ei sillä hetkellä ollut). Täydellinen rauha, täydellinen taiteelle antautuminen. Se oli niin mahtavaa, että vaikka hetki aiemmin olin toivonut, että museo muuttaisi jonnekin pois huvipuiston porttien sisäpuolelta, nyt kaduin ajatuksiani ja ylistin mielessäni rakennuksen ihanaa arkkitehtuuria. Kunpa se ei koskaan muuttaisi mihinkään!christo

Näyttely on sitä paitsi hyvä. Pelkästään Christon kahta kollaasia kannattaa mennä tutkailemaan. Lisäksi esillä on paljon hienoa, kuten Antero Kahilan Leikin varjolla -sarjaa (jossa poikien paini keikkuu leikin ja kivun välillä) tai Wilhelm Sasnalin Wandan kukkula, hurja, hullu maalaus. Ja sitten titenkin se jokakesäinen Edward Kienholzin Uudestisyntyminen, jossa on se pikkuruinen, ihana sammakko (miksi teoksen nimi on muuten suomeksi Uudestisyntyminen, kun englanniksi se on The Tadpole Piano Pool with Woman Affixed Also?)

Sitten kulutin aikaa lueskelemalla antoisaa pöydällistä taidelehtiä eri maista. Ja mitä: erään lehden välissä oli käyntikortti. Etsivätoimisto Nekala lupaa tutkia kaikki tapaukset. Ja siinä puhkesi maailmaan särö: en enää tiennyt, onko tämä taidetta vai totta, tai: voinko koskaan saada selville, onko tämä taidetta vai totta (ja eikö taide ole totta?) JA miksen minä tiennyt tästä, kun vielä asuin vanhassa puutalossa Nekalan liepeillä?nekala

Tässäpä olisi tutkittavaa Etsivätoimisto Nekalalle. (Käyntikortin nettiosoite ei toiminut, mutta löysin blogin ja youtube-videon.)

Mainokset

2 responses to this post.

  1. Pidän sara Hildenin taidemuseon betonisesta arkkitehtuurista. Mukavaa istua näyttelyn jälkeen kahvilassa, jossa on hyviä leivonnaisia ja kaunista keramiikkaa (onko se keramiikkaa, lautasia seinällä?) Haaveilen Hildenin tapaan taidemesenaatin urasta. Puuttuu enää rahaa.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: