Lukukokemus – Yoko Ono: Grapefruit

Yoko Ono: Grapefruit (1. painos 1964). (Kirjan kuvan voi halutessaan vilkaista vaikka tuolta Amazonin sivulta.)

Joskus on hauska tarttua klassikkoon. Yoko Onon Grapefruit on pieni kirja täynnä ohjeita lukijalle. Onon teokset ovat käsitteellisiä, ja niiden on tarkoitus syntyä lukijan mielessä. Hän antaa ohjeen, ja se, mitä lukijan mieleen syttyy, on teos.

Kirjassa on yhdeksän eri taiteenlajin teoksia, niin maalauksia kuin runoja kuin elokuviakin. Onon mielikuvitusta on ihana seurata. Yhdestä surrealistisesta ajatuksesta seuraa toinen, vähän jalostetumpi surrealistinen ajatus. Tekstit ovat yhtä aikaa kielellisiä kokeiluja ja osoitus siitä, että kuvittelemalla mikä tahansa on mahdollista. (Tällainen vapaus on ikävän harvinaista. Harva kirjoittaja oikeasti ymmärtää, että sanoilla voi tehdä mitä tahansa. Sen ajatteleminenkin on jo niin huimaa, että opitut, ajattelun hegemoniset rajoitukset vain poksahtelevat päässä.)

Pidän Yoko Onon ajatusten ilmavuudesta. Hän luo mieleen kuvia, joissa on jotain syvän rauhallista. ”Whisper a secret to a young tree. Make a chair out of it and send it to a man.” Ajattelemisen vapaus näkyy myös myhäilevänä huumorina. ”Hire a plane. Invite everybody. Ask them to write a will to you before boarding.”

Grapefruit on kirja, joka vakuuttaa joka sivullaan, että meillä on edelleen ajatuksen vapaus. Toisina päivinä tämä vakuuttelu on valtava lahja, toisina pienempi, mutta silti, lahja.

Yoko Onon ajattelusta kiinnostuttuani luin sitten myös hänen uudemman ideakirjansa, ”Imagine Yoko” vuodelta 2005 (löydän siitä jostain syystä vain ruotsinkielisen esittelyn). Kirjassa Ono selvittää ajatuksiaan siitä, mitä taide on. Ilmavan vitivalkoinen kirja on ilmava myös sisällöltään – kommentit ovat enimmäkseen lauseen tai parin mittaisia. Mutta jotain kuitenkin selviää.

Ono kirjoittaa, että jos taide voi jotain tarjota, se voi tarjota täydellisen, monimutkaisuudesta vapaan tyhjiön, jossa mieli voi rentoutua. Hän jatkaa: ”After that you may return to the complexity of life again, it may not be the same, or it may be, or you may never return, but that is your problem.”

Onon optimismi on liikuttavaa ja tarttuvaa. Hän toteaa, että kaikella on merkitystä, millä tahansa, mitä ihminen tekee, vaikkei kukaan edes näkisi sitä.

En tiedä teistä, mutta minulla on usein optimismivaje. On ollut hämmästyttävää huomata, miten aivojen herättely tällaisilla pienillä ajatusteoksilla on muuttanut suhtautumistani kirjoittamiseen, taiteeseen, moneen arkiseenkin asiaan. On kutkuttavaa odottaa, miten suhtaudun Grapefruitiin vaikka kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Elänkö silloin maailmassa, jossa on enemmän toivoa? Vieläkö kirjan yksinkertainen, vankkumaton usko saa minut liikuttumaan?

(Yoko Onolla on muuten myös vilkkaasti päivittyvät nettisivut.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: