Elämästä, vaivattomasti (Näyttely: Jokiaho)

Ismo Jokiaho: Kuvasta kuvaan, teoksesta toiseen Galleria TIETO:ssa (Hallituskatu 9, Tampere) 28.3.2011 saakka. Galleria on TIETO-kirjakaupan alakerrassa.

Tiesin etukäteen, että pitäisin Ismo Jokiahon maalauksista. Sen verran olen seuraillut taiteilijan blogia ja sinne ilmaantuneita teoskuvia. Mutta tiedättekö, minulla ei ollut aavustustakaan, että Tampereella on tuollainen TIETO-galleria! Astelin Hallituskadulle, etsin kirjakaupan ja totta tosiaan, siellähän on alakerrassa loistava galleriatila. Mukavaa, kun kaupungista löytyy tällaisia salaisuuksia. Mistä tahansa voi päästä minne tahansa.

Samankaltainen löytämisen ilo kohtasi minua galleriassa, kun olin yhtäkkiä Jokiahon maalausten keskellä. Tuollaiset pieniltä ja kirkkailta vaikuttavat kuvalliset oivallukset miellyttävät minua. Ja jos nyt haluaa kliseisesti sanoa, niin kätkeytyyhän pieniin oivalluksiin suuria totuuksia.

Minusta on ihanaa, kun taiteilija ikään kuin astuu taaksepäin ja katsoo koko taidetta etäämpää. Toteaa, että ah, nytpä laitankin teokseni päähenkilön roikkumaan tuolta taulun yläreunasta. Myöntää, että maalaus on oma, rajattu maailmansa, jossa voi tehdä ihan mitä tahansa. Sellainen on piristävää.

Toisaalta juuri tämä, että myöntää maalauksen rajojen sisäpuolisen maailman itsenäisyyden (ja samalla leikinomaisuuden), johtaa siihen, että maalaukset näyttävät kertovan elämisen kokemuksesta. Maalaus pääsee kertomaan ovelasti hyvin samaistuttavista tunteista ja kokemuksista.

Maalausten kirkkaita oivalluksia seuraa näyttelyssä sarja mustepiirroksia (vai -maalauksia?). Mustavalkoisten töiden kädenjälki on uskomattoman kaunista ja vaivatonta. Aiheet tulevat idästä: jousen virittävä soturi, kumartava munkki. (En saanut näistä, lasin alle turvaan laitetuista teoksista yhtään kuvaa, jossa en olisi itse heijastuksena mukana, mutta taidehan tietysti kannattaa muutenkin mennä aina itse katsomaan.)

’Vaivaton’ on hyvä sana kuvaamaan näyttelyä kokonaisuudessaan. Katsojana on mukava olla näin luotettavissa käsissä; ei tarvitse pelätä taiteilijan puolesta, että mitähän kulman takaa tulee eteen, saakohan hän viestinsä puskemaan kankaan läpi minuun asti. Tämä oli fyysisesti rentouttava kokemus.

Advertisements

One response to this post.

  1. […] Näyttelyn neljäs taiteilija on Ismo Jokiaho, jonka selkeistä, ihmisten sanattomaan viestintään keskittyvistä maalauksista pidän paljon (kävi muuten niin, että kävellessäni näyttelystä kotiin huomasin, että liikennemerkkien ukkelit alkoivat saada Jokiahon maalausten miesten persoonallisuuksia).  Ja sitten jotain aivan muuta: Vaeltaja on utuinen maalaus, josta erottuu yksi etäinen ihmishahmo. Ja vasta tämän nähdessäni tajuan, että päitään yhteen hakkaavien ukkojen sisällä on myös tällaista, oranssin utuista. (Tällaista määrittelemätöntä rauhaa on myös Jokiahon mustepiirroksissa, joita katselin maaliskuussa). […]

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: