Lukukokemus – David Bayles ja Ted Orlando: Art & Fear

Olen koko päivän harmitellut, että viime hetkellä poistin yhden lauseen eilen kirjoittamastani kritiikistä. Miksi poistinkaan sen? (No, tietysti etten ylittäisi sallittua merkkimäärää, mutta enkö olisi voinut poistaa jonkin toisen lauseen?) Koko päivän. Edestakaisin. Miksi poistin. En olisi saanut poistaa. Ihan hyvä että poistin.

Tulin sitten ajatelleeksi kirjaa, jonka luin muutama kuukausi sitten, ja josta en ole kirjoittanut vielä tänne (vaikka itselleni ah niin vannoin ja vakuutin, että kirjoitan kaikista lukemistani taidekirjoista tänne jotain. Edes jotain. Projekti on työn alla). Kirja on David Baylesin & Ted Orlandon Art & Fear. Observations On The Perils (and Rewards) of Artmaking (Image Continuum, 1993). (ks. kirjaa Amazonissa). Kirja tuli mieleeni, koska tämä loputon vatvominen on tietenkin oire itsekritiikistä, joka taiteilijoillekin tuttua on.

Noh, siis. Yleensä en ole kauhean innokas lukemaan kirjoittajille tai taiteilijoille kirjoitettuja luovuusoppaita, joissa kerrotaan, kuinka selättää kauhu ja päästä kiinni luomiseen. Olen jotenkin indivisualisti tässä; uskon, että kukin luovaa työtä tekevä ihminen oppii kyllä löytämään itselleen sopivat tavat päästä työhön kiinni. Yleisohjeet ovat jotenkin… laimeita. Mutta tämä Art & Fear houkutti, koska kirja on jaettu lukuihin sen mukaan, millaisia erilaisia pelkoja taiteilija kohtaa, esim. Fears about yourself, Fears about others, The outside world, The academic world jne.

Heti aluksi ärsyynnyin kirjan ihka ensimmäisestä sitaatista. Se on tällainen:

”Artists don’t get down to work until the pain of working is exceeded by the pain of not working.” – Stephen DeStaebler.

Tällainen myytti taiteilijan jatkuvasta tuskasta on jotenkin niin aikansa elänyt että. Ihan kuin olisi vallankumouksellista sanoa, että taiteen tekeminen (tai kirjoittaminen) on oikeasti hauskaa. Ainakin kai usein.

Mutta sitten kirjassa on kyllä kivojakin havaintoja, kuten kohta, jossa taiteilijaa lohdutetaan sillä, että palkinto töistä ei ehkä ole vielä tullut, mutta ongelma ei ole absoluuttinen vaan väliaikainen. Tosin voi käydä niin, että itse ehtii jo kuolla ennen kuin palkinnon saa. Maailmassa kun ymmärretään niitä teoksia, jotka ovat olleet olemassa jo pitkään. Niihin on totuttu. (Luen tämän tietysti niin, että tässä tarkoitetaan jotain suurta yleisöä ja sen antamaa hyväksyntää. Eiköhän uudenlaistakin taidetta hyväksytä ja ihastella tietyissä piireissä, aina.)

Toisaalta kirjoittajat teilaavat palautteen saamisen hyödyt kokonaan. He toteavat, että vain taiteilija itse voi tietää oman kehityksensä määrän ja suunnan – palautteenantajat kertovat vain siitä, miten he kokevat kulloisenkin teoksen. He eivät kerro siitä, mikä taiteilijalle on tärkeintä, eli taiteilijan omasta kehityksestä.

Taiteilijan työskentelyn tueksi annetut ohjeet ovat kirjassa filosofisempia kuin mihin yleensä olen törmännyt ja jotenkin ehkä siksi pätevämpiä erilaisille taiteilijoille. Pidän erityisen voimaannuttavana oivalluksena sitä, että taiteellinen työ on aina niin sidottu aikaan ja paikkaan, jossa se on tehty, että taiteilijan ainoa keino tehdä työtään on mennä vain eteenpäin (eikä haikailla mitään jo ennen tekemäänsä, vaikka sitten olisikin niin, että se paras työ on jo tehty. Menneeseen ei voi palata).

Taiteen katsomisen ohjeet kirjailijat lainaavat Henry Jamesilta, joka on todennut, että taideteoksen edessä on esitettävä kolme kysymystä: Mitä taiteilija yritti saavuttaa? Onnistuiko hän siinä? Oliko se tekemisen arvoista? Ja tästä – mikä on tekemisen arvoista? – päästään pohtimaan haasteita, joita taiteilijat asettavat itselleen. Siteeraan tämän suoraan: ”Art that falls short often does so not because the artist failed to meet the challenge, but because there was never a challenge in the first place.”

Ah. Ihanaa että se on sanottu: taiteilija (ja lasken tällaisen kirjan kohdalla tähän kategoriaan myös kaikki kirjoittajat jne.) ei tee hyviä teoksia, jos hän ei aseta itselleen haasteita vaan pysyy siinä, minkä osaa. Haasteen puute ei johda takuuvarmaan onnistumiseen vaan nimenomaan siihen, että ei onnistu, koska taiteessa pitäisi olla haasteita.

Paluu tällaiseen kuukausia sitten lukemaani kirjaan on sikäli hienoa, että huomaan merkinneeni kirjasta kohdat, jotka olivat itselleni erityisen tärkeitä silloin. Olen pohtinut itseni toistamista kirjoittajana ja piirtänyt siksi huutomerkkejä kohtiin, joissa kehotetaan asettamaan haasteita ja menemään aina vain eteenpäin, oli paras työ sitten vielä edessä tai jo takana. Ja niin kai tällaiset oppaat pitääkin lukea: ottaa tekstistä se, mikä kulloisessakin tilanteessa toimii kannustimena. Mutta, toistan taas, pidin tästä kirjasta enemmän kuin tällaisista yleensä, sillä vaikka kuinka nuo pohdinnat tuntuisivat itsestäänselvyyksiltä, kirjailijat eivät tarjoa avuksi mitään suoraa ohjetta. Kirjan teho perustuu siihen, että voi pohtia kirjailijoiden kanssa. Kirja ei anna neuvoa, jolla tyhjän paperin kammon voi selättää (jotain tekopirteää harjoitusta tms.) vaan pohtivat, mistä pelot johtuvat ja minne ne voivat taiteilijan kuljettaa.

On kuitenkin todettava, että hankin kirjan luottaen sen nimeen vähän liikaa. Olen kauhean kiinnostunut taiteilijoiden peloista ja taiteen aiheuttamista peloista, mutta tässä Art & Fear oli käsitetty varsin suppeana tarkoittamaan vain luomisensa kanssa kamppailevan taiteilijan pelkotiloja. Uskon, että runsaastikin luova taiteilija voi pelätä (enkä tarkoita vain kritiikkiä tai muuta työn julkistamiseen liittyvää, vaan esimerkiksi omaan maailmaan tempautumista, itsestä purskahtelevia väkivaltaisia kuvia ja sen semmoista).

Loppukaneettina: Kirja on mukavaa pohdintaseuraa, mutta liian pinnallinen ja lyhyt tällaiselle lukijalle, joka kaipaa tutkimusta ja syventymistä aiheeseen. Kirja on tosiaan lähinnä pohtivaa, esseemäistä tekstiä, ja siten jouheva luettava.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: