Ilkka Väätti taidekeskus Mältinrannassa (Kuninkaankatu 2, Tampere) 5.10.2010 saakka.
—
Ilkka Väätin näyttelyissä tulee aina viivyteltyä. Vaikka tuntuu kiusalliselta hiippailla hiljaisessa galleriassa ja norkoilla joka nurkalla, maalaukset on pakko nauttia hitaasti. Sitä paitsi Väätin vuodesta 1993 asti kasvanut Mundus-sarja on älyllisestikin parhaita ideoita, joita kukaan on saanut pitkiin aikoihin. Miten mielenkiintoista onkaan nähdä uudelleenvisualisoituja taide- ja kulttuurihistoriallisia kuvia!
Haluan väittää, että uudelleen tulkituissa eri kulttuurien kuvissa on jotain niin syvästi meille ominaista, että kuvista tulee juuri siksi jotenkin pyhä olo. Tai ei, ei voi sanoa pyhä; pyhää olisi pelottavaa lähestyä, mutta Väätin maalaukset tuovat galleriaan jonkinlaisen vanhemman, minua pidempään olemassa olleen ihmisen kunnioitettavan ja turvallisen läsnäolon. Ja kuitenkin raikkaan. Ja kiehtovan.
Kirkkaat värit ja vahvat kontrastit saavat silmät täyteen ilmassa leijuvia jälkikuvia. Ikään kuin uusi tulkinta kuvista olisi jo tuloillaan, leijuisi ilmassa aaveena teosten edessä.
Mitä minä tässä tätä enempää kirjoittamaan. Menkää itse katsomaan!
Mältinrannassa on vielä se mukava puoli, että siellä voi taidelainaamon puolella katsella lisää Väätin teoksia ja potea ikuista ostanko-enkö osta -dilemmaa (joka taidelainaamoissa valtaa mielen aina, poikkeuksetta) (olen vieraillut Mältinrannassa jo pari vuotta saman vedoksen äärellä oikeastaan edes tajuamatta, että se voi hävitä sieltä milloin tahansa jonkun muun matkaan. Kiintymyssuhde on jo syntynyt, lienee välttämätöntä käydä hankkimassa teos lähipäivinä).
Nokkonen 