Tuhat mitalia nääntymättä (Näyttely: Puhuvaa ainetta)

Puhuvaa ainetta – Talking Substance. Mitalitaidetta maailmalta – kuvanveistoa läheltä. Tampereen taidemuseossa (Puutarhakatu 34) 29.8.2010 saakka.

Niinhän siinä kävi, että suhtauduin Tampereen taidemuseon mitalitaidenäyttelyyn vähän ennakkoluuloisesti. Tietysti; niinhän mitaleihin kuuluu suhtautua, ajatella että ne ovat tylsiä tai vähintäänkin epäkiinnostavia. Omia ennakkoluulojaan kannattaa kuitenkin mitä suurimmassa määrin testata, joten menin näyttelyyn. Ja hyvä oli että menin.

Mitaleita oli tietysti ihan kamalan paljon, ja koska ne ovat enimmäkseen pieniä, niiden katseluun alkoi väsyä jo puolivälissä (ei mieli väsynyt, vaan kumaraan painettu niska). Mutta kiinnostavia, niitä ne olivat enimmäkseen. Erityisen inspiroivina pidin esim. Andreia Pereiran Frida-pienoisveistosta, Thomas Qvarsebon torsoa, Irene García-Inésin De-creationia ja Iwona Langowskan Nuggets of Recollectionsia. Tietenkään näiden luetteleminen ei tee kokemusta mitenkään näkyväksi. Katsotaanpa, löytyisikö jostain kuvia linkitettäväksi. No, eipä tietenkään.

Uskokaa siis, kun sanon, että on vaikuttavaa katsella läpi 1000 mitalia/pienoisveistosta ja aina välillä jäädä jumiin johonkin niistä, herkkään, lähes paljaaseen kiveen tai älylliseen huumoriin tai yllättävään kiteytykseen elämästä.

Harvinaisen toimiva on näyttelyn yhdistelmä, jossa pikkuruiset mitalit saavat rinnalleen suomalaista kuvanveistoa, suuria ja massiivisiakin teoksia. Niissäkin oli älyllistä huumoria (Jaakko Himasen Päivitetty Huuto) ja herkkää paljautta ja kiteytyksiä. Ja sitten oli sellaista jalat alta -tyyppistä rajuutta (Heli Ryhänen) ja ihan vain kerta kaikkiaan hienoa, jopa pahoinvointiin asti hienoa tunnelatausta (Ilkka Virtanen).

Mitähän tästä nyt sanoisi. Jos puhuisi vaikka ruokatermein niin kokemus oli raikas, kirpeä ja välillä syvän suklainen. Enimmäkseen kuitenkin raikas.

Tai jos sanoisi, että kivaa oli, ja yllättävän nopeasti pääsin museosta uloskin (minulla on tapana jäädä museoihin jumiin tuntikausiksi, joten 1000 mitalia + veistokset kuulosti etukäteen aika loputtomalta projektilta. Mutta näytteillepano oli soljuva ja mitalien pienuus jotenkin helpotti katsomista, ja kaikki oli katsottu ennen kuin ehdin nääntyä).

Kivan yllättävää kaikin puolin. Kivaa. Kai taidemusoessa saa olla kivaa? Ainakin näin helteellä, kun ei jaksaisi filosofoida muutenkaan?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: