Poliittista

Runokaupunki kiskoi minut eilen illalla kaiken muun päätteeksi Poliittisen runon iltaan Telakalle. On myönnettävä, että olin ennakkoluuloinen: ajattelin, että poliittinen runo on varmaan lähinnä vanhaa ja paatoksellista. Ja olihan se, mutta en sitten tiedä oliko se pahakaan asia. Ainakin (miesvaltaiselle) yleisölle se tuntui toimivan ja tarjoavan pääsyn johonkin kummalliseen nostalgian tilaan. Hauskaakin oli.

Ainut ongelma oli äänentoistossa. Luin itse aiemmin illalla runojani kolmessa paikassa, joissa ei ollut mikrofoneja. Huusin kaikin voimin (tänään on ääni käheänä). Telakalla sen sijaan oli äänentoisto, mutta esiintyjät (yhtä lukuunottamatta miehiä) huusivat sanomaansa sensorttisella vimmalla, että pöytäseurueemme istui koko illan sormet korvissa.

Viihtyisää oli kuitenkin. Ja runot pääosin hyvin valittuja. Jossain vaiheessa vain tajusin, että aivoni pystyivät vastaanottamaan enää runojen tykittävän rytmin. Viisi tuntia runotapahtumia yhteen menoon saattoi olla liikaa.

Olkoon siis todistettu tämäkin hämmentävä asia: runoistakin voi saada yliannostuksen. Tänään pidän runovapaata ja huomenna menen taas Runokaupungille.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: