Koepaloja uskonnoista ja pyhä liikkuva kuva (Näyttely: Liulia)

Marita Liulia: Choosing My Religion

Tampereen taidemuseossa 30.8.2009 saakka.

www.maritaliulia.com

”Kaikki taide liittyy tavalla tai toisella uskontoon”, sanoo Marita Liulia dokumentissa, joka kertoo Choosing My Religion -näyttelyn taustoista (ja on myös osa näyttelyä). Näyttely on monimediainen yritys sukeltaa maailman yhdeksään valtauskontoon. Esillä on valokuvia ja maalauksia, esineitä ja vaatteita, videoita.

Valokuvat, joissa Liulia on pukeutunut johonkin uskonnolliseen rituaaliin tai rooliin, ovat kuin oppikirjan kuvia. Ne eivät kosketa niin kuin taide vaan tuntuvat esittelevät eri uskontojen värimaailmaa ja asuja. Monivuotisen tutkimuksen ja maapallon kiertämisen jälkeen valokuvat tuntuvat kovin kevyeltä lopputulokselta. Ovatko uskonnot tosiaan vain pintaa ja symboleja? Voiko uskontoihin syventymisen jälkeen tosiaan tehdä näin yksinkertaista taidetta?

Roolikuvien keskellä kohtaan kaipaamani yllätyksen Taiteilijan kädet -valokuvassa. Kuvassa on – nimensä mukaisesti – taiteilijan maaliin tahriintuneet kädet. Niissä on punaista ja kultaa muistutuksena näyttelyn alussa katsomastani dokumentista, jossa Liulia kertoi alkaneensa maalata käsin suoraan kankaalle. Uskontokuvien keskellä maalaaminen saa nyt uuden merkityksen. Se on meditaatiota, rituaalia, jolla ihminen pääsee fyysisyytensä yläpuolelle. Valokuva on ensimmäinen, joka todella tuntuu siltä, että teosta tehdessä on sukellettu syvälle uskontoon, koettu sitä itse ja saatu siitä irti jotain tuoretta.

Valokuvan vieressä on suuri puna-kultainen maalaus, joka ilmeisesti on näillä käsillä syntynyt. Suuret maalaukset ovat ehdottomasti näyttelyn parhaimmistoa. Ne hiljentävät paitsi koollaan myös kerroksellisella pinnallaan ja poluilla, joita niissä kaikissa on. Ne kuuluvat sarjaan taolaisuudesta, ja niiden nimet ovat sellaisia kuin Tao, syksy ja Tao, nuoruus. Onneksi ne on sijoitettu siten, että niiden edessä voi istua penkillä pitkään. Museovahdin uteliaisuudesta huolimatta istun. Pitkään.

Museoympäristö on epätila, jonka pitäisi sopia kaikenlaiselle taiteelle. Uskontoaihe vaatii kuitenkin sensuuruista keskittymistä ja jopa hiljentymistä, ettei museo tunnu sopivan sille ympäristöksi lainkaan. Valvontakamerat ja pistorasiat hyppäävät silmiin joka nurkalta. Ne muuttuvat kommenteiksi aiheeseen: missään ei saa olla rauhassa jumalansa kanssa, koska yhteiskunta haluaa tirkistellä ja valvoa jäsentensä jokaista liikettä.

Kuten maalauksista käy ilmi, Liulian vahvuus on uusien synteesien luomisessa. Alakertaan rakennettu mykistävän pyhä alttaritila riittäisi näyttelyksi melkein yksinään. Joka kerroksessa soinut taustamusiikki saa selityksensä täällä: se virtaa tältä alttarilta kaikkialle, se on kaikista uskonnoista nouseva uusi pyhyys. Alttarilla tanssii Virpi Pahkinen uskomattomana ihmis-liekkinä, aikamme uskonnolisena olentona, holografisena projektiona paikalleen pakotettujen alttaritaulujen sijasta. Jumalattaren paluu, todella. Kukaan ihminen ei pystyisi vangitsemaan yleisöään penkkiin näin, olematta itse edes paikalla. Jumalatar tekee sen jopa kankailla hämärrettynä heijastuksena, pienenä liikkuvana kuvana.

Olen valmis antautumaan.

Seinille kirjoitetuista sitaateista viimeinen osuu silmiini, kun kävelen pois. Japanilainen sananlasku ottaa minusta kiinni: ”Liian harras usko vie paratiisin ohi.” Lähden kahvilaan ja ostan sydämenmuotoisen suklaakeksin. Ystäväni on mennyt naimisiin, vaihdan hänen sukunimensä puhelimeni muistiin.

Advertisements

4 responses to this post.

  1. Artikkelisi lukeminen ilahdutti. Kirjoituksessasi on persoonallisuutta ja tyylikyyttä. Taiteen esittely on keskeisellä sijalla, et käytä liian asiantuntijan otteita ja kieltä, kirjoitat lukijalle, joka haluaa tutustua taiteeseen ja juuri siihen näyttelyyn, mistä on kyse. Koulus on tehnyt sinulle hyvää eikä muotoillut sinusta kylmää oman tetämyksesi esittelijää.
    Vähän nolottaa tämmöisiä kirjoitella, mutta suonet anteeksi, sillä olen iloinen höyrypää eläkeläinen. Hyvin usein taidearvostelut jäävät jotenkin etäisiksi eivätkä anna lukijalle juurikaan mitään. Olet omalla alallasi, jatka, jatka – ja vielä jyväskyläläinen!

    Tällainen blogi on aarre!!

    PS. Olisiko järkevää laittaa nuo lopussa olevat tiedot näyttelysta ja paikasta alkuun, sillä lukijalle tulee eteen juttu aina otsikko ensimmäisenä ja voisi heti otsikon alta lukea nämä tiedot., heti kärkeen tietää mistä on kyse. Lehdet ovat erilaisia käsitellä, niissä juttua voi yhdellä silmäyksellä silmäillä lopusta alkuun.

    Vastaus

    • Posted by RJ on elokuu 15, 2009 at 1:44 pm

      Hei!

      Kiitos kauniista sanoistasi! Ehdotuksesi on todella hyvä, laitan tästedes näyttelyn tiedot heti kirjoituksen alkuun. Onhan se tylsää joutua selaamaan sivua alaspäin että saa selville, mistä kirjoitetaan.

      Tähän astihan näyttelyt ovat olleet tamperelaisia kaikki, mutta laajennan aluetta vähitellen.

      Vastaus

  2. Posted by sami on elokuu 22, 2009 at 6:56 pm

    Kiitos tästä sivustosta. Luen sitä aina vaikka tämä on eka kommenttini. Jatka nainen. Älä missään nimessä lopeta tätä Blogia. Tämmösiä on niin niin vähän. Niin ja asiaan. Eli kiitos että kritisoit Liulian näyttelyä. Sen aikasemman tartot kortteihin pohjaavan näyttelyn näin helsingissä ja olihan limbo. Se oli toteutettu aivan samalla kaavalla kuin tämä mutta tällä kertaa oli rock heppuja kuten ismo, nurmio jne. kuvissa mailleina. Ja koko tämä Liulia…”paljon melua tyhjästä” Mut mut. Jatka sinä kirjoittamista niin minä jatkan lukemista.

    Vastaus

  3. Posted by RJ on elokuu 23, 2009 at 11:08 am

    En ole lopettamassa, vastahan sain blogin pystyyn! Teen tätä kaiken muun ohessa, joten valitettavasti en aina ehdi päivittää niin tiheään tahtiin kuin haluaisin. Mutta päivitän kyllä.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: